Hätätilanneharjoitukset sukelluskurssilla ovat monelle aloittelijalle koulutuksen jännittävin osa, mutta ne ovat myös syy siihen, miksi sertifioitu sukeltaja selviää yllätyksistä rauhallisesti. Ensimmäistä sukelluskurssiaan harkitseva miettii usein, joutuuko veden alla oikeasti olemaan ilman ilmaa tai riisumaan maskin. Vastaus on kyllä, mutta hallitusti, vaihe vaiheelta ja ohjaajan välittömässä läheisyydessä. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä harjoituksia peruskurssilla ja jatkokoulutuksessa tehdään, miksi ne tehdään ja miten taidot pysyvät yllä.
Miksi hätätilanteita harjoitellaan jo peruskurssilla
Valtaosa sukellusonnettomuuksista ei ala dramaattisesti. Ne alkavat pienestä ongelmasta, kuten vuotavasta maskista, hukkuneesta regulaattorista tai tyhjenevästä pullosta, joka kasvaa paniikiksi. Paniikki johtaa nopeaan nousuun, ja nopea nousu altistaa ilmavaltimotukokselle ja dekompressiotaudille.
Harjoitusten tarkoitus on katkaista tämä ketju. Kun liike on tehty altaassa kymmeniä kertoja, keho tekee sen automaattisesti myös 12 asteen vedessä Saimaalla. Toistettu taito korvaa pelon toiminnalla.
Hätätilanneharjoitukset sukelluskurssilla – peruskurssin taidot
PADI Open Water Diver-, SSI Open Water Diver- ja CMAS Yksi tähti -kursseilla perustaidot ovat pitkälti samat, vaikka järjestelmien painotukset ja harjoitusten nimet vaihtelevat. Taidot opetellaan ensin altaassa tai suojaisessa vedessä ja toistetaan sitten avovesisukelluksilla.
Tyypillisiä peruskurssin hätätilanneharjoituksia ovat:
– maskin tyhjennys ja maskin poisto ja takaisinpano veden alla
– regulaattorin etsiminen ja takaisin suuhun ottaminen kädellä pyyhkäisemällä
– ilman loppumisen simulointi ja parin vara-ilmalähteestä hengittäminen
– hallittu uintinousu (CESA) ilman ilmansyöttöä
– väsyneen parin hinaus ja painojen pudotus pinnalla
Ilman loppumisen harjoituksessa sukeltaja antaa sovitun käsimerkin, parin vara-ilmalähde otetaan suuhun ja pari nousee yhdessä pitäen kiinni toisistaan. Juuri tässä näkyy, miksi sukellusparin merkitys on niin keskeinen: hätätilanteessa ensimmäinen apu on aina parin pullossa.
Hallittu uintinousu harjoitellaan PADI-kurssilla ensin altaassa vaakatasossa ja sitten avovedessä 6-9 metristä ohjaajan pitäessä kiinni oppilaasta. Sukeltaja uloshengittää koko nousun ajan pitkää ”aaaa”-ääntä, jottei laajeneva ilma vahingoita keuhkoja. Harjoitus on lyhyt, mutta monelle se on kurssin mieleenpainuvin hetki.
Kylmän veden erityispiirteet suomalaisilla kursseilla
Suomessa kurssin hätätilanteet poikkeavat lomakohteiden kursseista. Kun veden lämpötila on syvemmällä kesälläkin 4-8 °C, regulaattorin jäätyminen ja jatkuva puhallus eli freeflow on todellinen riski. Suomalaiset kouluttajat opettavat usein jo peruskurssilla, miten freeflow-regulaattorista hengitetään sivuun vuotavaa ilmaa siemaillen ja miten pari sulkee venttiilin, jos pullossa on kaksi erillistä ensimmäistä astetta.
Kuivapuvussa harjoitellaan lisäksi jumiin jääneen täyttöventtiilin hallintaa. Täyttöletku irrotetaan, ilmaa päästetään tyhjennysventtiilistä ja vauhtia jarrutetaan levittämällä kädet ja jalat. Jos sukeltaja kääntyy jalat edellä ylöspäin, hänen on osattava kieräyttää itsensä takaisin. Nämä taidot eivät kuulu kaikkiin ulkomaisiin peruskursseihin, mikä on yksi syy siihen, miksi Punaisellamerellä märkäpuvussa sertifioitu sukeltaja tarvitsee Suomessa erillisen kuivapukukoulutuksen.
Rescue Diver ja ensiapu – toisen auttaminen
Peruskurssi opettaa selviämään omista ongelmista. PADI Rescue Diver ja CMAS-järjestelmän vastaavat pelastusosiot laajentavat näkökulman toisen sukeltajan auttamiseen. Kurssi maksaa Suomessa tyypillisesti 350-600 €, ja sen edellytyksenä on Advanced Open Water -taso sekä voimassa oleva ensiapukoulutus, esimerkiksi Emergency First Response (EFR).
Rescue-kurssilla harjoitellaan muun muassa paniikissa olevan sukeltajan lähestymistä pinnalla, tajuttoman sukeltajan nostamista pohjasta, puhalluksia vedessä hinauksen aikana, varusteiden riisumista ja potilaan nostamista veneeseen tai laiturille. Skenaariot ovat usein yllätyksellisiä: ohjaaja voi ”menettää tajuntansa” kesken tavallisen sukelluksen. Lisää aiheesta löytyy artikkelista pelastussukelluksen kurssi ja hätätilanteiden hallinta.
Osa harjoituksista koskee myös pintatoimintaa. Kurssilainen oppii soittamaan hätänumeroon 112, antamaan happea ja kertomaan, että potilas on sukeltaja. Suomessa ylipainehoitoa annetaan TYKS:n hyperbaarikammiossa Turussa ja HUS:n kammiossa Helsingissä, joten pohjoisemmista kohteista potilas kuljetetaan usein lentäen. DAN Divers Alert Network -jäsenyys tuo päivystävän sukelluslääkärin neuvot ja kattaa evakuointikuluja varsinkin ulkomailla.
Myytti: hätänousu on ensimmäinen ratkaisu
Moni aloittelija luulee, että hallittu uintinousu on se ensisijainen keino, jos ilma loppuu. Todellisuudessa se on viimeinen vaihtoehto. Ensisijaisesti hengitetään parin vara-ilmalähteestä ja noustaan yhdessä normaalia nousunopeutta noudattaen. Uintinousu tulee kyseeseen vasta, jos pari on liian kaukana ja pinta on lähellä.
Toinen väärinkäsitys on, että kerran opittu taito säilyy. Ei säily. Jos sukeltaa vain lomamatkoilla kerran vuodessa, maskin poisto tuntuu kahden vuoden jälkeen yhtä vaikealta kuin ensimmäisellä kerralla.
Yleisimmät virheet harjoituksissa
Hengityksen pidättäminen maskiharjoituksessa. Kun vesi koskettaa nenää, refleksi on lopettaa hengittäminen. Silloin sukeltaja alkaa nousta keuhkojen täyttyessä, ja altaassakin syntyy vaarallinen tilanne. Ratkaisu on harjoitella ensin pinnalla kasvot vedessä, ilman maskia, pelkällä regulaattorilla hengittäen.
Liian nopea nousu vara-ilmalähteellä. Stressaantunut pari unohtaa nousunopeuden, joka on enintään 9-18 metriä minuutissa järjestelmästä riippuen. Kouluttaja opettaa pitämään tietokonetta silmällä ja tekemään turvapysähdyksen, jos ilmaa riittää. Taustaa löytyy artikkelista paineentasaus ja nousunopeus.
Taidon ”läpäiseminen” sen hallitsemisen sijaan. Jos harjoitus onnistuu kolmannella yrityksellä vapisevin käsin, se on suoritettu mutta ei opittu. Kokenut kouluttaja pyytää toistoa, kunnes liike on rauhallinen. Oppilaan kannattaa itse pyytää lisäharjoitusta, eikä siinä ole mitään hävettävää.
UKK
Onko hätätilanneharjoituksista pakko suoriutua saadakseen sukelluskortin?
Kyllä. Kansainvälisesti tunnustetut järjestöt, kuten PADI, CMAS, SSI ja NAUI, edellyttävät jokaisen perustaidon hallintaa ennen sertifiointia. Jos jokin taito ei onnistu, kouluttaja järjestää lisäharjoitusta altaassa ennen avovesisukelluksia.
Onko maskin poistaminen veden alla vaarallista?
Ei, kun se tehdään ohjeiden mukaan ja ohjaajan valvonnassa. Regulaattorista hengitetään normaalisti koko ajan, ja harjoitus aloitetaan matalassa vedessä, jossa voi tarvittaessa nousta seisomaan.
Kuinka usein hätätaitoja kannattaa kerrata?
Aktiivisen sukeltajan kannattaa kerrata perustaidot vähintään kerran kaudessa, esimerkiksi kevään ensimmäisellä sukelluksella. Jos edellisestä sukelluksesta on yli vuosi, suositellaan ohjattua kertauskurssia, kuten PADI ReActivate -ohjelmaa tai seuran järjestämää allasiltaa.
Taidot pysyvät vain toistamalla
Hätätilanneharjoitukset eivät ole kurssin pakollinen kiusa vaan sen tärkein sisältö. Peruskurssilla opitaan hoitamaan omat ongelmat, kylmässä vedessä lisäksi freeflow ja kuivapuvun hallinta, ja Rescue Diver -tasolla opitaan auttamaan muita. Käytännön vinkki: sopikaa parin kanssa, että jokaisen kauden ensimmäisellä sukelluksella kumpikin tekee kerran maskin tyhjennyksen ja vara-ilmalähteen jakamisen matalassa vedessä. Viisi minuuttia harjoitusta voi ratkaista, miten kauden loppu sujuu.