Jääsukellus on Suomen erikoisala, jota kansainväliset sukeltajat tulevat opettelemaan nimenomaan täältä – mutta laji poikkeaa avoveden sukelluksesta yhdellä ratkaisevalla tavalla: pinta on kiinteä ja sukeltaja pääsee ylös vain yhdestä ainoasta aukosta. Siksi köysijärjestelmä ja pintaryhmän toiminta eivät ole yksityiskohtia PADI Ice Diver -kurssilla, vaan koko lajin turvallisuuden runko.
Miksi köysi on jääsukelluksessa pakollinen, ei valinnainen
Avovedessä sukeltaja voi nousta pintaan periaatteessa mistä tahansa kohdasta hätätilanteessa. Jään alla tätä mahdollisuutta ei ole – jää on este, joka voi jatkua kymmeniä tai satoja metrejä joka suuntaan ennen seuraavaa aukkoa.
Tästä syystä jokainen jääsukeltaja on kiinnitetty köyteen koko sukelluksen ajan. Köysi kulkee sukeltajan valjaista pintaryhmälle asti, ja se on ainoa varma reitti takaisin avantoon, jos näkyvyys romahtaa tai suunnistuskyky pettää.
Yleinen väärinkäsitys on, että sukelluslamppu tai kompassi riittäisi korvaamaan köyden jään alla. Näkyvyys voi kuitenkin pudota sekunneissa nollaan, jos pohjasta nousee mutaa tai jäähän on jäänyt kuplia sameuttamassa vettä ylhäältä. Ilman fyysistä yhteyttä avantoon suunnistus muuttuu arvailuksi.
Köysijärjestelmän rakenne käytännössä
Tyypillinen jääsukelluksen köysijärjestely rakentuu kolmesta osasta:
Käytännössä tämä tarkoittaa jäähän puhkaistua avantoa, johon on kiinnitetty vahva köysi – usein 8–10 mm paksuinen polypropeeni- tai polyesteriköysi, joka ei uppoa eikä jäädy yhtä helposti kuin ohuempi naru. Köysi kulkee pintaryhmän hallinnassa olevan kelan kautta suoraan sukeltajan valjaisiin kiinnitettyyn karbiinihakaan.
Kahden sukeltajan parissa toinen on usein kiinnitetty suoraan pääköyteen ja toinen paritoveriinsa lyhyemmällä liitosköydellä – näin pari pysyy yhdessä, mutta kumpikin tuntee köyden vedon erikseen.
Signaalikieli – köysi puhuu, kun näkyvyyttä ei ole
Koska puheyhteyttä ei ole ja käsimerkit näkyvät vain lähietäisyydellä, jääsukelluksessa käytetään standardoitua köysivetojen kieltä pintaryhmän ja sukeltajan välillä. PADI:n ja CMAS:n opetuksessa käytetään pääosin samaa periaatetta, vaikka tarkat vetomäärät voivat vaihdella koulutusjärjestön mukaan:
Tätä kieltä harjoitellaan altaassa ja matalassa vedessä ennen ensimmäistä oikeaa jääsukellusta, ja se on osa PADI Ice Diver -kurssin pakollista sisältöä. Sukeltaja, joka ei osaa vetomerkkejä ulkoa, ei ole valmis menemään jään alle – tämä on yksi asia, josta pätevä ohjaaja ei koskaan tingi.
Pintaryhmän rooli – enemmän kuin köyden pitäjä
Pintaryhmä ei ole passiivinen tarkkailija, vaan aktiivinen osa sukellussuunnitelmaa. Tyypillisessä suomalaisessa jääsukelluskurssissa pintaryhmässä on vähintään kaksi henkilöä: köyttä hallitseva henkilö ja varasukeltaja, joka on täydessä varustuksessa valmiina menemään veteen, jos ensisijainen sukeltaja joutuu ongelmiin.
Pintaryhmän tehtäviin kuuluu köyden jännityksen tunteminen jatkuvasti, aikatauluttaminen, avannon jäänpuhkaisun ylläpito – reikä voi alkaa jäätyä uudelleen jo 10–15 minuutissa pakkasella – sekä yhteys mahdolliseen pelastuslaitoksen sukellusryhmään, jos tilanne vaatii. Tämä yhteinen vastuu vedessä ei siis pääty sukeltajapariin, vaan ulottuu koko ryhmään.
Ammattimaisilla jääsukelluskursseilla pintaryhmä harjoittelee myös uponneen sukeltajan vedon köydestä hätätilanteessa – tekniikan, jota ei koskaan käytetä normaalitilanteessa, koska se voi aiheuttaa sukeltajalle loukkaantumisen, mutta joka on viimeinen keino, jos merkkeihin ei vastata.
Yleisimmät virheet jääsukelluksen turvajärjestelyissä
Kokenut jääsukelluskouluttaja tunnistaa muutaman toistuvan virheen aloittelijoiden ja jopa kokeneempien sukeltajien toiminnassa:
Ensimmäinen on liian löysä köysi. Löysä köysi antaa väärän tunnun etäisyydestä ja voi takertua jään alle jäätyneisiin kohoumiin. Köyden tulee olla koko ajan kevyesti kireällä, ei löysällä eikä liian tiukalla.
Toinen on avannon koon aliarviointi. Yhden aukon kautta pitää mahtua nousemaan kaksi sukeltajaa yhtä aikaa hätätilanteessa – tämän vuoksi Suomessa käytetty avanto on tyypillisesti vähintään 1 x 2 metriä, ei pientä pilkkiavantoa muistuttavaa reikää.
Kolmas ja ehkä vaarallisin on kylmyyden aliarviointi pintaryhmässä. Pintahenkilö seisoo paikallaan tunteja pakkasessa, ja kylmettynyt, hidastunut pintaryhmä ei reagoi tarpeeksi nopeasti köyden merkkeihin. Tästä syystä kunnollinen kuivapuku ja kunnon pintavaatetus koskee myös niitä, jotka eivät itse mene veteen.
Ennen jäälle menoa – terveys ja suunnitelma kuntoon
Jääsukellus kuormittaa kehoa enemmän kuin lämpimän veden sukellus, ja veden lämpötila on Suomessa talvella 0–4 °C. Sydän- ja verenkiertosairaudet, hengitystiesairaudet ja huono kylmänsieto ovat asioita, jotka terveysselvityksessä pitää käydä läpi rehellisesti ennen kurssia. Flunssan tai korvatulehduksen aikana jäälle ei pidä mennä lainkaan, koska paineentasaus voi epäonnistua ja riski dekompressiotautiin kasvaa väärän toiminnan seurauksena.
Ennen jokaista sukellusta laaditaan myös kirjallinen sukellussuunnitelma, johon merkitään suunniteltu syvyys, aika, no decompression limit -rajat sekä toimintamalli hätätilanteessa. Jääsukelluksessa suunnitelma sisältää lisäksi köyden pituuden, pintaryhmän kokoonpanon ja varasukeltajan valmiuden.
Onnettomuustilanteessa – esimerkiksi epäillyssä dekompressiotaudissa tai sukeltajan katoamisessa köyden alta – soitetaan aina hätänumeroon 112. Suomessa hyperbaarikammiot sijaitsevat vain TYKS:ssä Turussa ja HUS:ssa Helsingissä, joten pohjoisemmassa tapahtuvassa onnettomuudessa kuljetus voi vaatia lentoa. Tämä on yksi syy, miksi jääsukelluskurssille ei kannata lähteä ilman pätevää PADI- tai CMAS-ohjaajaa, joka osaa myös hätätoiminnan.
Usein kysytyt kysymykset
Voiko jääsukellusta harrastaa ilman erillistä Ice Diver -sertifikaattia?
Ei suositella. Vaikka sukeltajalla olisi Advanced Open Water- tai Rescue Diver -sertifikaatti, jään alla toimiminen vaatii oman erikoiskoulutuksen köysimerkkien, pintaryhmätyön ja kylmän veden riskien hallintaan. Useimmat suomalaiset sukelluskoulut edellyttävät erillistä PADI Ice Diver- tai vastaavaa CMAS-erikoiskurssia.
Kuinka moni henkilö tarvitaan pintaryhmään yhtä sukeltajaparia kohden?
Turvallisen käytännön mukaan vähintään kaksi: yksi hallitsemaan köyttä ja toinen valmiina varasukeltajana täydessä varustuksessa. Isommissa kurssiryhmissä pintaryhmässä voi olla useampia, jotta vuorottelu ja lämpimänä pysyminen onnistuu.
Mitä tehdään, jos köysi jää kiinni jään alle?
Sukeltaja pysähtyy, ei vedä köydestä väkisin ja antaa pintaryhmälle merkin ongelmasta sovitulla vetokoodilla. Tästä syystä köysimerkkien ulkoa osaaminen ja rauhallinen toiminta ovat kurssin keskeisiä harjoitteita jo altaassa.
Yhteenveto
Jääsukelluksen turvajärjestelyt eivät ole kurssin sivujuonne, vaan sen ydin: köysi, pintaryhmä ja niiden välinen signaalikieli ratkaisevat, palaako sukeltaja avannosta ulos hallitusti vai ei lainkaan. Suomalaisen jääsukelluskoulutuksen vahvuus on juuri tässä yksityiskohtien harjoittelussa, ja se on myös syy, miksi ulkomaiset sukeltajat matkustavat tänne opettelemaan lajin kunnolla pätevän ohjaajan johdolla.