Sukelluskeskus vai sukellusseura on ensimmäinen valinta, joka laitesukelluksesta kiinnostuneen pitää tehdä, usein jo ennen kuin hän tietää, mikä sukelluskortti tai sukellusjärjestö sopii hänen tavoitteisiinsa. Kumpikin kouluttaa sukeltajia kansainvälisesti tunnustetulla sertifikaatilla. Aikataulu, hinta, opetustapa ja kurssin jälkeinen harrastaminen eroavat kuitenkin selvästi. Tämä artikkeli käy erot läpi käytännön tasolla, jotta valittu kurssi sopii omaan elämäntilanteeseen.
Kaksi tapaa oppia sukeltamaan Suomessa
Sukelluskeskus on yritys, joka myy sukelluskoulutusta, vuokraa varusteita ja järjestää usein retkiä ja sukellusmatkoja. Suurin osa Suomen keskuksista kouluttaa PADI-järjestelmällä, osa myös SSI:n tai NAUI:n kautta. Keskuksia on etenkin Helsingissä, Espoossa, Tampereella, Turussa ja Oulussa. Kouluttajat ovat palkattuja sukellusinstruktoreita tai osa-aikaisia ohjaajia.
Sukellusseura on rekisteröity yhdistys, joka kuuluu useimmiten Suomen Sukeltajaliittoon (SUS). Vuonna 1956 perustettu SUS edustaa Suomessa CMAS-järjestelmää, ja sen noin sadassa jäsenseurassa on noin 6 000 harrastajaa. Seurojen peruskurssi johtaa tavallisesti CMAS Yksi tähti -korttiin. Kouluttajat ovat vapaaehtoisia SUS-kouluttajia, jotka saavat työstään korkeintaan kulukorvauksen.
Raja ei ole ehdoton. Osa seuroista järjestää myös PADI-kursseja, ja osalla keskuksista on CMAS-kouluttajia.
Aikataulu ja kurssin rakenne
Keskuksen PADI Open Water Diver -kurssi on tiivis. Teoria luetaan PADI eLearningin kautta verkossa, sen jälkeen on 2–3 allasiltaa ja lopuksi neljä avovesisukellusta yhden viikonlopun aikana. Koko kurssin voi suorittaa 1–3 viikossa, ja avovesijaksoja on toukokuusta syyskuuhun.
Seuran CMAS Yksi tähti -kurssi kestää yleensä 8–14 viikkoa. Allasvuoro on kerran viikossa arki-iltana, esimerkiksi syys–joulukuussa tai tammi–huhtikuussa. Avovesisukellukset tehdään toukokuussa tai kesäkuussa, kun vesi on lämmennyt noin 8–12 asteeseen. Kun allasharjoituksia on enemmän, perustaidot kuten tasapaino, maskin tyhjennys ja paineentasaus ehtivät kehittyä rauhassa.
Pitkässäkin kurssissa on heikkoutensa. Jos viimeisen allasillan ja ensimmäisen avovesisukelluksen välissä on neljä kuukautta, osa opitusta unohtuu. Hyvät seurat järjestävät keväällä kertausaltaan juuri tästä syystä.
Tyypillinen esimerkki: tamperelainen vuorotyöläinen haluaa kortin ennen heinäkuun matkaa Punaisellemerelle. Hänelle keskuksen joustava aikataulu on lähes ainoa vaihtoehto. Jyväskyläläinen opiskelija taas haluaa löytää porukan, jonka kanssa sukeltaa järvissä ympäri vuoden. Hänelle seura antaa enemmän.
Hinta ja kurssin jälkeiset kustannukset
Keskuksen PADI Open Water -peruskurssi maksaa Suomessa 400–800 €. Hintaan kuuluvat yleensä materiaalit, sertifikaatti ja vuokravarusteet, mutta monessa paikassa oppilaan pitää hankkia itse maski, snorkkeli, evät ja tossut, mikä maksaa noin 80–200 €. Seuran peruskurssi maksaa usein 250–450 €, ja lisäksi tulee jäsenmaksu, noin 40–100 € vuodessa. Tarkemmin hinnan osista kerrotaan artikkelissa mitä kurssin hintaan tavallisesti sisältyy.
Suurin ero näkyy kurssin jälkeen. Seurassa pullon voi täyttää omalla kompressorilla muutamalla eurolla, raskaita varusteita voi usein lainata ja seuran veneellä pääsee Saaristomerelle tai Saimaalle omakustannushintaan. Keskuksessa pullon täyttö maksaa noin 6–12 € ja ohjattu retki 40–120 €. Toisaalta keskuksessa ei tarvitse osallistua talkoisiin tai seuran vuorovastuisiin.
Opetustapa, ryhmäkoko ja kouluttajan kokemus
PADI:n standardit sallivat avovedessä enintään kahdeksan oppilasta ohjaajaa kohden. Laadukkaat keskukset pitävät ryhmät silti 4–6 hengen kokoisina. Seurakursseilla on usein useita apukouluttajia, jolloin oppilasta kohden on enemmän silmäpareja. Tämä riippuu kuitenkin täysin seurasta. Aiheesta kerrotaan lisää artikkelissa ryhmäkoko ja ohjaajan huomio.
Kokenut sukeltaja kysyy ensimmäiseksi, kuka kurssia opettaa, eikä sitä, onko kyse seurasta vai keskuksesta. Vapaaehtoisella seurakouluttajalla voi olla takanaan 25 vuotta ja 1 500 sukellusta Suomen vesissä. Keskuksen vastavalmistuneella OWSI-instruktorilla voi olla kokemusta 150 sukellusta, ja niistä valtaosa lämpimissä vesissä. Tilanne voi yhtä hyvin olla päinvastainen.
Kylmä vesi on suomalainen erityispiirre. Monessa seurassa kuivapuku otetaan käyttöön heti peruskurssilla, koska kotimaisissa vesissä sukelletaan muuten vain muutaman kesäviikon ajan. Keskuksissa peruskurssi käydään usein 7 mm:n märkäpuvussa, ja DrySuit-erikoiskurssi maksaa erikseen noin 200–350 €.
Myytti: seuran CMAS-kortti ei kelpaa ulkomailla
Tämä väite kuullaan joka vuosi, eikä se pidä paikkaansa. CMAS on kansainvälinen järjestö, ja CMAS Yksi tähti hyväksytään sukelluskeskuksissa Egyptistä Malediiveille ja Meksikon cenoteille. PADI on turistikohteissa tutumpi, joten vastaanotossa voidaan joskus kysyä lokikirjaa. Pääsyä sukeltamaan kortti ei estä.
Toinen harhaluulo koskee kurssien vaikeutta: keskuksen kurssia pidetään helpompana, koska se on nopeampi. Molemmissa järjestelmissä vaaditaan samat perustaidot. Järjestelmien eroista kerrotaan tarkemmin artikkelissa PADI, CMAS ja SSI – koulutusjärjestelmien erot.
Yleisimmät virheet sukelluskeskuksen tai seuran valinnassa
Nämä kolme virhettä toistuvat vuodesta toiseen:
Valinta pelkän hinnan perusteella. Seuran 300 € kurssi ei ole halvempi, jos sukeltaja lopettaa harrastuksen ensimmäisen kesän jälkeen. Keskuksen 650 € kurssi ei ole kalliimpi, jos se sisältää kuivapukukoulutuksen.
Avovesijakson ajankohdan tarkistamatta jättäminen. Syksyllä alkanut kurssi voi valmistua vasta kesäkuussa. Jos kortin pitää olla valmis ennen hiihtolomamatkaa, aikataulu ei toimi.
Kurssin jälkeisen harrastamisen unohtaminen. Pelkkä kortti ei tee sukeltajaa. Ilman sukellusparia ja säännöllisiä sukelluksia taidot heikkenevät vuodessa. Seura ratkaisee usein parin löytämisen, ja keskuksessa sama onnistuu ohjattujen retkien kautta.
Terveys ja turvallisuus ovat samat kummassakin
Kouluttajasta riippumatta ennen kurssia täytetään terveysselvitys. Sydän- ja verenkiertosairaudet, astma, epilepsia sekä krooniset korva- ja poskiontelo-ongelmat voivat vaatia lääkärin arvion tai estää sukeltamisen kokonaan. Flunssan tai korvatulehduksen aikana ei sukelleta, vaikka allasvuoro menisi hukkaan.
Sukellustapaturmassa, kuten dekompressiotaudissa tai epäillyssä ilmaemboliassa, soitetaan heti hätänumeroon 112. Suomessa hyperbaarihoitoa annetaan vain TYKS:ssä Turussa ja HUS:ssa Helsingissä, joten Lapista tai Itä-Suomesta potilas kuljetetaan usein lentäen. Ulkomaan sukellusmatkoille kannattaa ottaa sukellusvakuutus tai DAN Divers Alert Network -jäsenyys.
UKK
Voiko seurassa käydä kurssin liittymättä jäseneksi?
Yleensä ei. Useimmat SUS-seurat edellyttävät jäsenyyttä, koska allasvuorot, varusteet ja vakuutukset on järjestetty jäsenille. Ensimmäisen vuoden jäsenmaksu sisältyy usein kurssin hintaan.
Voiko keskuksessa suoritetun PADI-kortin jälkeen liittyä sukellusseuraan?
Voi. Seurat ottavat PADI-sukeltajia mielellään jäseniksi, ja monet jatkavat CMAS Kaksi tähteä -kurssille. Osa seuroista pyytää ensin tarkistussukelluksen, jossa kouluttaja katsoo tasapainon ja kuivapukutaidot.
Kumpi sopii paremmin lapselle?
Keskuksissa on PADI Bubblemaker- ja Junior Open Water -kursseja, ja monella seuralla on nuorisoryhmiä. Ikärajat ja syvyysrajat ovat järjestelmissä samantyyppiset, joten ratkaisevaa on ohjaajan kokemus lasten opettamisesta.
Näin valinta kannattaa tehdä
Jos aikataulu on tiukka, sukellukset tehdään pääasiassa lomamatkoilla ja halutaan palvelu yhdestä paikasta, keskus on luonteva valinta. Seura sopii paremmin, kun halutaan sukeltaa Suomessa ympäri vuoden, pitää kulut kurssin jälkeen pieninä ja kuulua porukkaan, jossa sukellusparin löytää helposti. Kummassakin tapauksessa kannattaa soittaa ennen ilmoittautumista ja kysyä kolme asiaa: kuka opettaa, montako oppilasta ryhmässä on ja milloin avovesisukellukset pidetään.